torstai 23. lokakuuta 2014

Itsensä haastamista, osa3: arjen luksusta

Mallikelpoista-blogin ompeluhaasteen kolmas viikko käsitteli luksusta. Tehtävänä oli valmistaa jotain minkä itse koki luksukseksi. Sen ei tarvinnut olla vaate, vaan mitä tahansa kankaasta valmiiseen asusteeseen tai vaatteeseen.

Itse lähdin miettimään haastetta arjen luksuksen kautta. Ufo-kopassani on jo jonkin aikaa kummitellut ihanasta kankaasta leikattu tunika. Tai noh, etu- ja takakappale. Syy ufo-koppaan päätymiselle on ollut juurikin tuossa: kangas loppui auttamattomasti kesken, eikä mitään saman sävyistä kangasta ole ilmaantunut saataville. Nyt päätin tunikan/mekon tehdä valmiiksi tavalla tai toisella....


Tuo ufoksi päätynyt kangas oli Marimekon Samovaaritrikoota. Väreinä siinä sinappi ja musta. Ongelma tuli tosiaan siitä, että hihoihin ei kangasta riittänyt ollenkaan. Sopivaa marimekon resoria löytyi kaapista kyllä, mutta yksikään löytämäni trikoo ei ollut tuota samaa sinappista sävyä. Hämmentävää kyllä, myöskään oikeaa mustaa en onnistunut löytämään. Väri on oikeastaan lähes tumman harmaa.


Nyt päätin lopulta yhdistää kankaaseen toista hieman kiiltävää trikoota, Noshin grafiitia.

Lopputulos on hauska ja tuo omalla tavallaan luksusta arkeen: kiilto ja väriero kankaiden välillä saa aikaan mielikuvan kotelomekosta, jonka alla on hupullinen pitkähihainen paita.


Helmassa ihan vain ohut resorikanttaus ja framilon tuomassa lisää rypytystä. Hihoissa pitkät resorit.


Huppuun kirjailin toiselle puolelle koneella vielä toisintoa samovaarikuosista.

Päällä tämä on ihanan kevyt ja pehmeä, ja ulkonäöstä pidän myös. Helma on sen verran pitkä, että kesällä tämä menee tarvittaessa ihan mekkonakin. Lisäksi vaate kokonaisuudessaan on Suomalaisesta designista toteutettu: Marimekkoa ja Noshia!



perjantai 17. lokakuuta 2014

Itsensä haastamista, osa2: muokkaa ja muuta!

Mallikelpoista-blogin ompeluhaasteen toinen viikko käsitteli kankaan manipulointia. Tehtävänantona oli ottaa kangas ja värjätä, painaa, leikata, valkaista tai tehdä jotain muuta kankaalle. Siis manipuloida kangasta jollain tavalla.


Itselläni on kaapissa jo pitemmän aikaa odottanut Käpysen musta-valkoinen Muste-luomujersey.  Valkopohjaista kangasta en kuitenkaan oikein osaa käyttää ja niinpä ajatus jo alunperinkin oli kangas värjätä. Nyt siihen tuli oiva tilaisuus.


Syksy on jo kovaa vauhtia kääntymässä talveksi, tänä aamunakin pakkasta oli liki 10 astetta ja kuura peitti maiseman. Ikkunat ovat täynnä kuurankukkia. Silti omat ajatukset ovat vielä syksyn sateissa.


Kaavana hupputunikassa jälleen miw muokkausten kera (mihin sitä toimivan peruskaavan vaihtaisi). Huppu, pitkät hihat kääntöresoreilla ja pallohelma (helmassa leveä resori).


Resorien väriä mietin pitkään ja lopulta päädyin laittamaan hupun kanttauksen auringonkeltaisella piristämään. Hihoissa ja helmassa on musta-harmaata raitaresoria sadepäivään sopien.


Helmasta löytyy silityskalvoilla toteutettu kuvio.


Tässä näkyvät kankaaseen tehdyt muokkaukset ehkä parhaiten. Mustavalkoinen Muste pääsi värikylpyyn yhdessä Dylonin bahama blue ja ocean blue käsivärien kanssa. Sen jälkeen pesukoneeseen ja kuivuriin. Sitten levitin kankaan lattialle, sekoitin vaaleansinistä ja glittervalkoista kangasväriä ja painoin kankaalle kimaltavia sadepisaroita. Lopputuloksena ihanan sateinen kangas!


ja helmasta löytyy elämäni ohjenuora pirteän punaisen sateenvarjon kera: 

"Life isn't about waiting for the storm to pass.
It's about learning to dance in the rain."

Myrskyjä tulee ja menee ja keskimäärin vähintäänkin tuulee navakasti. Oikealla asenteella selviää kuitenkin lähes mistä vain. Muistakaahan tanssia, etenkin silloin kun se tuntuu liian vaikealta!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Itsensä haastamista, osa1: joustavaa ja joustamatonta

Mallikelpoinen-blogissa laitettiin pystyyn 4 viikkoa kestävä haaste, ja pakkohan siihen on koettaa osallistua. Jokaiselle viikolle on oma tehtävänsä ja tässä oma vastaukseni niistä ensimmäiseen.

Ensimmäisen viikon haasteen aiheena ovat vastakohdat: tarkoituksena on ottaa pohjaksi jotain, mikä kuvastaa itseäsi.  Sitten siihen lisätään jotain sen täydellistä vastakohtaa. Pari voisi olla vaikkapa pehmeää trikoota ja kovaa metallia.


Itse koen olevani ihmisenä kovinkin joustava: niinpä pääkankaaksi valitsin nyt tuttuakin tutumman trikoon ja siinä tällä kertaa kuosina Pikkupiltin vaaleanharmaa Koruja korujen ystävälle. 
Vastinpariksi päätyi täysin joustamaton poimutettu pitsinauha. Tämä on myös jollain tapaa kaikessa romanttisuudessaan varsin kaukana omasta itsestäni.


Muokatti Miw-tunika jälleen pussihelmalla. Mallinuken päälle tunika ei oikein istu, itselläni pitsinauha asettuu rintojen alle, ei vyötärölle. Siitä syystä nauha myös nousee keskeltä hieman.


Alkujaa ajatus oli laittaa mustat resorit, mutta päädyin lopulta kuitenkin tehostevärin käyttöön.


Takana pitsi laskeutuu sitten oikeastikin hieman alemmas.


ja pakkohan se oli pari taskuakin tähän taas laittaa.

yllättävän hauska tästä tuli, vaikka tavallisesti pitsin kaukaa kiertänkin. Ehkä jatkossa sitä uskaltaa käyttää toistekin.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Saumanvaran sydämestä, eli Roosa Nauha huutokauppa

Lokakuu on virallinen Roosa Nauha kuukausi. Tähän liittyen myös Saumanvara-ompeluryhmä on jälleen mukana hyvässä asiassa: perjantaina 10.10. pidetään ryhmän järjestämä  huutokauppa, jonka tuotto menee lyhentämättömänä suoraan Roosa Nauha -säätiölle.

Viime vuonna Saumanvaran huutokauppa tuotti kampanjalle yli 6500e ja tuo summa ihan oikeasti meni syöpäsäätiölle. Saumanvaralaiset nimittäin lahjoittavat huutokauppaan paitsi huudettavat tuotteet, myös tuotteiden postituksen uusille omistajille. Huutaja maksaa huutonsa suoraan säätiön tilille, ja postituksen kustantaa tuotteen tekijä.

Viimevuotiseen huutikseen en ehtinyt osallistua, mutta tänävuonna asia on toisin.  Jo aikaisemmin on roosanauha löytynyt lähes jokaisen takkini kauluksesta, mutta kuluneen vuoden aikana kampanja on saanut uuden, henkilökohtaisemman sijan elämässäni. Oma äitini sai diagnoosin viime jouluna,  ja ainakin toistaiseksi viimeiset hoidotkin ovat jo takana. Sairasloma loppuu huomenna, joten paluu arkeen on edessä. Kun ilmoitus huutokaupan järjestämisestä taas nyt tuli, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähtisinkö mukaan...

Näillä näkymin huutiksesta löytyy kaksi minun käsistäni lähtöisin olevaa kohdetta.


Ensimmäinen kohde on puuvillakankaista ommeltu käsilaukku. Laukku on tuettu kauttaaltaan vahvalla tukikankaalla. Pohjan mitta on n 40cm x 18cm ja korkeutta on n 20cm. Ihan laukun kokoinen siis. Ulkopinnan kankaat ovat Think Pink -mallistosta, samaa kankasta kahdessa eri värissä. Sisäkangas puolestaan Timeless Treasuressilta.


Laukku pitää sisällään isohkon tilan, joka on jaettu kolmeen osioon kahden tilanjakajataskun avulla. Toisessa tilanjakajassa on vetoketju, toinen puolestaan on avotasku. Ja läppä sulkeutuu magneettinapin avulla.


Miltei tekisi mieli jättää tämä omaan käyttöön...



Toinen kohde on sitten isohko toilettilaukku. Kokoa laukulla on 29cm x 10cm, korkeutta 15cm. Käsilaukun tapaan tämäkin on tuettu kauttaaltaan jämäkällä tukikankaalla, ja kankaista löytyy Think Pinkin kuosi kolmella eri pohjavärillä.


Ulkopinnan kankaassa pohjavärinä luonnonvalkoinen sekä tumma harmaa, sisällä sama kuosi vaaleanpunaisena.

Toivottavasti laukut keräävät huutoja ja auttavat lahjoittamaan varoja rintasyöpätutkimukseen. Oma lahjoitukseni ovat nämä tuotteet materiaaleineen, ja vastaan myös kohteiden postituksesta uusille omistajilleen huutokaupan jälkeen.

Lähdethän Sinäkin mukaan tekemään hyvää!