keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Applikointia kera uhatun kaupungin

Rakastan applikointien tekemistä. Alkuun tuli etsittyä vinkkejä ja ohjeita muiden blogeista ja nyt päätin koota kaikkea aiheeseen liittyvää ohjetta yhteen postaukseen.
Jossain vaiheessa sain käsiini Noshin linna-interlockia ja sitä hypistellessä insiraatio iski jälleen. Pojalle paita kankaasta ja aiheena uhattu kaupunki. Mutta tekisinkö kuvan kaupunkia suojelevasta ritarista vai sitä uhkaavasta lohikäärmeestä? Päätin kysyä asiaa pojalta itseltään (virhe!)... Kummanko hän paitaan haluaisi? Vastaus oli itsestäänselvä: tietysti molemmat.

Ei siis muuta kuin suunnittelemaan, Siitähän kaikki applikaatiot alkavat. Eli kynää ja paperia ja piirtämään... 


Itse käytän applikoinnissa aina välissä kaksipuolista silitettävää liimaharsoa. Niinpä seuraaa vaihe, on miettiä mitkä alueet kuvassa ovat mitäkin kangasta, mitkä alueet tehdään eri osina ja mitkä vain "piirretään" kuvaan jälkikäteen. Kun tämä on selvillä, alkaa kuvien jäljentäminen liimaharsolle. Tässä vaiheessa se tärkeä juttu on muistaa, että kun kuvan jäljeltää liimhason takana olevale paperille, tuleevalmis kuva olemaan jäljennetyn kuvan peilikuva. On siis muistettava kääntää kuva peilikuvaksi tässä vaiheessa. Tällä kertaa tein tuon vaiheen itse niin, että jäljensin kuvan alkuun paperipuolen sijaan harsopuolelle ja sitten vahvistin jälkikäteen paperin puolelle.


Liimaharsolle kuvia piirtessä kannattaa ryhmitellä osia harsolle kankaan mukaan: eli samalle kankaalle tulevat osat vierekkäin. Säästyy sekä harsoa, että kangasta, kun osat voi laittaa mahdollisimman tiivisti. 


JA muista se käännös peilikuvaksi! Itse en aina jaksa tästä välittää, riippuu aina kuvasta. Tällä kertaa halusin kuvien olevan juuri noin kuin piirsin, lohikäärme vasemmassa kyljessä ja ritari oikealla.


Sitten vain valitut kankaat matkaan ja silityslaudan ääreen.


Silitetään osat valituille kankille ja leikataan irti.


Tavallisesti siirtäisin osat tässä kohtaa kankaalle oikeille paikoilleen, mutta tällä kertaa kuva oli niin iso ja moniosainen, että päädyin hiukan poikkeavaan ratkaisuun: irrotin siis paperin osien takaa ja kokosin kuvat valmiiksi leivinpapein päälle silittämällä. Näin sain kaikki osat laitettua juuri oikeille paikoillen ja sommiteltuasitten valmiit kuvat kankaalle.


Sitten vielä piirsin kuvioon tikkaamalla "piirrettävät" rajat taikatussilla, siirsin kuvat valmiiksi peikatun ja osittain ommellun paidan päälle, silitin kiinna ja laitoin irti revittävän tukikankaan vielä kankaan alle ja ei muuta kuin tikkaamaan.


Applikoidessa käytän koneessa yleensä siksakissa tikin pituutta 0.5 ja leveys on osan koosta riippuen 1.5-3. Nyt suurin osa kuviosta tuli tehtyä leveydellä 2.0, ritarin piirrettävät viivat leveydellä 1.5.


Avoin applikointijalka helpottaa tikin kohdistamista ja ohjailua, joten se on mulla paljon käytössä. Itselläni on tapana tehdä tuo tikkaus aina pääosin kuvan päälle, niin, ett ulkoreunassa neula menee juuri kuvan ulkopuolelle.


Noin reunasta tulee siisti, eivätkä kuvat ole pesussakaan lähteneet repeilemään. Kuten huomaa, en aina tee applikointia myöskään periaatteella trikoolla trikoolle, vaan tälläkin kertaa lohikäärme sain vartalonsa velourista. Paljon teen myös nin, että kikkailen lankojen värillä sekä lankojen kireydellä: laittamalla alalangan kireyden hyvin löysäksi ja ylälangan tiukalle, nousee alalanka osittain näkyviin ja tuloksena on vaihtelevan värinen tikkaus. Kannattaa kokeilla!


En muista vielä koskaan tehneeni applikointia, jossa ei yhtään ainoaa tiukkaa mutkaa tai kulmaa olisi. Alkuun niiden kanssa tuli tuskailtua, kunnes huomasi miten helppoa niiden siisti tekeminen oikeasti on.

Eli sisäkäännöksen (vaikkapa varpaiden välit) tullessa eteen, ommellaan aivan kulman kohdalle, sitten neula alas kuvan puolelle kuten kuvassa, paininjalka ylös,


 käännetään kangas niin että tikkaus jatkuu uuteen suuntaan, paininjalka alas, ja jatketaan tikkausta.


Ulkokäännöksessä taas homma tehdään muuten samoin, mutta neula jätetään kuvion ulkopuolelle: eli tikkaus aivan kulmaan asti, neula alas kuvion ulkopuolella, paininjalka ylös, käännös, paininjalka alas, ja jatketaan tikkausta.


Ja mikäli ihan neulanterävästä kulmasta ei ole kyse, niin hieman pyöreämpi lopputulos tulee, kun toistaa askelia  peräjälkeen: eli pieni käännös, muutama tikki, uusi käännös, jälleen lyhyt tikkaus jne. Maltti on balttia ja lopputulos palkitsee.


Kun kaikki tarvittavat osat on tikattu, seuraa se inhoamani vaihe, eli päättely. Aina uuden tikin alkaessa ohjaan ylälangan pään jäämään tikin alle, mutta lopetuspäässä vedän langat sitten nurjalle ja solmin siellä. Alalankaa en tikatessa välillä juuri katko, en muulloin kuin silloin kun alalangankin satun vaihtamaan. Niinpä lopuksi kuvani nurjalla puolella risteilee villi verkosto lankoja. Niistä katkon ja päätelen sitten pisimmät lenkit, mutta lyhyet hyppäykset jätän kulkemaan sellaisenaan.


Lopuksi sitten vielä revitään tai leikataan urjalta tuo tukikangas pois (ihan pienen pienistä väleistä en sitä lähde poistamaan), ja valmista tuli!


(Tässä esim ritari sain pitää ison osan tukikankaasta, se saa sitten pesujen myötä sieltä lähteä)


Valmis kuva näytti tällä kertaa tältä


Sitten vain surautellaan paita valmiiksi. Kaavana tässä jälleen OBn little lamb ja koko 116. Kangas siis Noshin vanhempaa interlockia, ihanan pehmoista tuokin.





Urheintakin ritaria saa joskus vähän pelottaa, etenkin kun vastassa on hirveä lohikäärme


etenkin kun lohikäärme on niin iso, että häntäkin jatkuu selän puolelle viuhumaan!


tiistai 27. toukokuuta 2014

Through the never

Edellinen postaus sivusi ensimmäistä kertaa kun mieheni on minulle vaatteen ompelupyynnön esittänyt.  Eilen tuli sitten se toinen kerta. "Voitko tehdä paidan mulle keskiviikoksi? ". Pakkohan se on tehdä kun näin harvoin pyyntöä tulee.

Mies on siis keskiviikkona menossa Sonisphereen Metallicaa katsomaan ja aikaisempi bändipaita (muistaakseni vuodelta -85) on lopulta lattiarättikunnossa.  Eli uutta fanipaitaa ja aikaa pyynnöstä käyttöpäivään hiukan alle 2 vuorokautta. Jotain yksinkertaista ja nopeaa siis eikö vain? Niinhän sitä voisi joku järkevä ihminen ehkä tehdä...

Mutta minäpä päädyin kaivamaan esiin valkoista silityskalvoa ja skalpellin. Lopputulos hieman alle vuorokautta myöhemmin on alla...


Etupuolella ttoivottavasti tunnistettavissa oleva hahmo


Takana uusin versio logosta


Etupuoli vielä tarkemmin


kaavana MIW mies ja kangas sekö resori molemmat Nosh Organicsin luomuvalikoimasta. Ihanan pehmeää.


Hämmästyttävää miten pienistä viilloista ja pois otetuista paloista syntyy vaikutelma hahmosta...

Isit edellä, pojat perässä?

Varmaan n 10 vuotta sitten silloinen poikaystäväni pyysi josko tekisin hänelle hihattoman treenipaidan. Ajatus paidan rintaan tulevasta kuvasta ja tekstistä oli hänellä varsin selkeänä mielessä: hän halusi paitaan tekstin "champignon" (ei siis champpion) ja alle kuvan sienestä. Sellaisen hän myös sai, mustan paidan valkoisilla kanttauksilla. Ja tuo paita on käytössä edelleen.

Jokin aika sitten herra 4.5v ilmoitti haluavansa "semmosen leenipailan kun isilläki on". Ei siis auttanut muu kuin tehdä pojalle oma treenipaita...



Ei tullut herkkusientä, ja tekstikin meni lopulta vinoon. Mutta tärkeintä on olla samis isin kanssa!


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ranskalaiset korot

"Näin sävel soi askelten..."
Kuukausi sitten vietettiin kankaiden yötä, ja tulihan sitä valvottua. Kovin paljoa eivät kangasvarastot yön aikana karttuneet, mutta jotain pientä sinne tuli hankittua. Yksi noista kankaista on tässä: PaaPiin pinkki korkkarineulos. Tätä olen miettinyt jo vaikka miten pitkään että pitäisikö hankkia ja nyt tuli niin hyvä tarjous etten enää pystynyt ohi kävelemään.
Kun taloudessa asuu lisäkseni vain kolme miestä, ei ollut epäselvyyttä kenelle kankaasta vaate tulisi. Mutta millainen? Joka kerta kun kangasta katselin, alkoi päässä soida vanha iskelmä, "Ranskalaiset korot". Sitä tuli aikanaan pianolla soitettua ja nyt se tuntui taas valtaavan pään. Ei siis auttanut kuin antaa laulun johdattaa ja tarttua saksiin.

Tavoitteena oli tehdä jotain hiukan tavallista naisellisenpaa. Kaavana jälleen luotto-miw pienillä muutoksilla.



Helmassa on leveä ja varsin tiukka resori tuomassa pussihelmaa


Tasku sai tällä kertaa kaarevan muodon sivusauman vierelle ja hiukan kontrastiväriä.


Hihat muutin hiukan pussittaviksi pyöriötä viuhkamaiseksi leventämällä,


Ja hihansuihin laitoin tavallista isommat resorit trumpettimaisesti.


Lisäksi kaula-aukko sai pienen rusetin vielä lisäsomisteeksi.

Viileneviä kesäiltoja odotellessa

Kuusimäen Linnunpesän ritarikunnan urheille ritareille

Jälleen on kevätjuhla-aika. Ja perinteisestihän tulee kiitettyä hoitajia ja opettajia hyvin tehdystä työstä ja kuluneista kuulausista jollakin tapaa. Aikaisemmin on tullut leivottua jotain suuhun pantavaa kahvipöytään, mutta se tuntuu olevan tapana kovin monella ja niinpä parina päivänä hoitajien pitäisi tuhota useampi kakku jotteivat joutuisi niitä roskiin heittämään. Niinpä tänä vuonna päätin tehdä jotain muuta: jotain kestävää josta olisi iloa niin hoitajille kuin lapsillekin,  jotain josta olisi iloa pitkään....

Roolileikit ovat kovassa huudossa ja niitä päikyssä leikitään päivittäin. Roolivaatteitakin on laatikollinen: tyllihameita, kruunuja, prinsessamekkoja, keijun siipiä ja vielä muutama tyllihelmainen prinsessamekko lisää. Pojille löytyy leikkiin yksi silmikollinen kypärä ja viitta.  Ja kuitenkin kun pojalta kysyy, niin ritarileikkiä leikitään oikeastaan joka päivä. Ja jos kerran ritari pelastaa kauniiseen tyllimekkoon pukeutuneen prinsessan, niin onhan ritarillekin jotain päälle saatava...

Siitä se ajatus sitten lähti:


Settiin kuuluvat satiininen viitta sekä ritarikunnan vaakunalla koristeltu paita. Eikä ritari tuetenkään ole ritari ilman hohtavaa haarniskaa: vaakunallinen rinta/selkäpanssari, kypärämyssy sekä saappaat.

Materiaaleina keltainen ja punainen polyestersatiini (näitä myös kupärämyssyn ja saapikkaiden vuorina), sekä metaalinhohto harmaa lycra. Lisäksi vahvaa tukikangasta, muutama solki sekä hiukan nauhaa. Kaava Burdalta ja koko asussa on 122.


Tälle omalle pikkuritarille asu on hitusen vielä liian iso, mutta tuskin se leikeissä haittaa.


Kuten huomaa, ei kaikkia osia tarvita yhtäaikaa ritarimaisuuteen, joten asun voi jakaa useamman leikkijän kesken.



Sekä paidasta että rintapanssarista löytyy vaakuna, jonka ideoin. Siitä siis löytyy pojan päiväkoti ja ryhmä.


Toivottavasti Kuusimäen kuningaskunnan Linnunpesän ritarisäädyn urheat jäsenet pelastavat tulevaisuudessakin monia prinsessoja ilkeiden noitien ja lohikäärmeiden kynsistä!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Mistä tuntee onnen?

Onni, kerro minulle,

 jos tulet,

mistä minä sinut tunnen?

Onko sinulla ruusu korvan takana?

Silmissä kolme valtamerta,

huulilla kuuden kevään linnut

ja naurulle tuoksuvat tuulet?

Onni, jos minä nukun,

herätä minut,

ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.

Onni, kun se saapuu

se kantaa suurta säkkiä sylissään.

Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,

virran vietäväksi heittää.

 

-Tommy Tabermann- 


Ompeluseuran perjantaiveivissä inspiraatio haettiin tällä kertaa tuosta ylläolevasta runosta. Runo iski itselläni syvälle ja nopeasti syntyi ajatus siitä mitä halusin tehdä. Sen tosin tiesin, että kahdessa tunnissa en suunnitelmaani millään valmiiksi saisi, mutta päätin toteuttaa suunnitelman kaikessa rauhassa.



Kaavana jälleen MIW ja kankaana tällä kertaa Noshin grafiitin harmaa joustocollege. Resorit ovat nekin grafiittia Noshilta.


Helman kuvan tekemiseen kului lopulta 4 tuntia. Preeriaruusut sopivat runon herkkään tunnelmaan ja ovat yksiä lempikukkiani, hentoja mutta vahvoja. Perhoset kuvastavat elämäni suurinta onnea, ihania lapsiani. Jokainen täydellinen juuri sellaisena kuin on.


Vaaleanpunaisen perhosen toinen siipi on repaleinen, ja se on sinisiä veljiään pienempi. Se on ainoana myös köynnöksen alapuolella, veljistään erotettuna. Pieni tyttöni jonka syliini sain vain muutamaksi minuutiksi. Kaunis virheustään huolimatta.


Vaaleansiniset perhoset lentävät vahvoilla siivillään ylöspäin, ihmetellen maailman menoa ja oppien uutta. Kasvaen niin nopeasti.


joskus pieneen asiaan keskittyminen ja ajan käyttäminen antaa niin paljon. 
Hetkeäkään en antaisi pois.